Luettua

selat

Tähän listailen kaikenlaista lukemaani, joka on tuntunut jollain tavalla kiinnostavalta, merkittävältä, koskettavalta, kauniilta tai jonka vain jostain muusta syystä haluan muistaa lukeneeni.

16.6.2007

Jotain on taas saatu loppuunkin, esimerkiksi:

  • Dawn Prince-Hughes: Gorillan kosketus – matkani läpi autismin
  • Juhani Aho: Minkä mitäkin Italiasta
  • Tobias Jones: The Dark Heart of Italy

(Loppuun asti saatiin myös 2 ja puolen viikon matka junalla Italiaan, läpi Italian ja takaisin. Viking Linen avustuksella tosin. Suosittelen. Matkareittimme kerron joskus vähän myöhemmin. Lyhyesti: Bologna, Cinque Terre, Pisa, Siena, San Gimignano, Sisilia monin kohtein, Pompeji, Venetsia – sekä München ja Hampuri, mennessä ja tullessa. Niistä ensimmäistä lähes suosittelen, jälkimmäinen oli tylsimpiä paikkoja, joihin olen tassuni pistänyt. Ainakin ensitarkastelulta.)

29.3.2007

Tämä näyttää siltä kuin en koskaan lukisi mitään. En vain koskaan saa mitään loppuun. Tai ainakin harvoin. Tai ainakin olen kiinnostunut liian monesta asiasta liikaa yhtä aikaa. Esimerkiksi tällä hetkellä ovat kesken ainakin seuraavat:

  • Waltari: Sinuhe, egyptiläinen
  • DeLillo: Valkoinen kohina
  • Musil: Mies vailla ominaisuuksia
  • Garca Marquez: Elää kertoakseen
  • Prince-Hughes: Gorillan kosketus – matkani läpi autismin
  • Kortelainen: Virginie!
  • Kortelainen: Naisen tie – L. Onervan kapina
  • Tikkanen: Kulosaarentie 8
  • Kihlman: Ihminen joka järkkyi
  • Arhinmäki: Punavihreä sukupolvi

Pitäisi varmaan päättää järjestys. Waltari on iltasatukirjamme. Mutta muut voisi laittaa lukujonoon. Toisaalta matkoille pitää aina kuitenkin valita kevyt kirja. Elämä on täynnä valintoja. Olen minä kuitenkin tässä välissä lukenut ainakin Linkolan tuotannon kaikki kokonaiset kaunokirjallis-esseistiset teokset.

7.5.2006

Matkasin Kuusamossa, Pariisissa, Cherbourgissa ja Helsingissä. Arvaat ehkä mitä politiikkaa luin ja missä.

Pentti Linkola: Voisiko elämä voittaa – ja millä ehdoilla
Erkki Toivanen: Kahden puolen kanaalin
Frans de Waal: The ape and the sushi master – Cultural reflections of a primatologist

Pablo Neruda: Kysymysten kirja.

  • Luin jo aiemmin ja vihasin. Vasta uudemmalla lukemisella löysin. Haluaisin lukea tämän ehdottomasti myös espanjaksi. Se kuulostaa niin toiselta, että niin saisi käteensä uuden kirjan.

Petri Tamminen: Muistelmat

  • Muutaman virkkeen tarinat mahtuvat kiireisen ja ahdistuneen väitöskirjan tekijän iltaan. Ja herättävät oman muistin, joka uhkaa tukehtua vanhojen tiedemiesten suurten muistojen alle.

1.3.2006
Päätinpä tehdä listan lastenkirjoista, jotka ovat olleet minulle kovin rakkaita ja varmaankin vaikuttaneet näin ollen myös ajatteluuni:

Tammen pienet kultaiset kirjat:

  • Kapu Karvakorva
  • Pieni harmaa aasi
  • Kissa joka luuli olevansa hiiri
  • Possutiikerin matka maailman ympäri
  • Vompeli-kirjat
  • Ronja Ryövärintytär
  • Veljeni Leijonamieli

Syksyä 2005

Marjo Niemi: Juostu maa

  • Luen harvoin kirjoja uudelleen (mutta esimerkiksi Veljeni Leijonamieltä kerta toisensa jälkeen). Tämä kuulostaa kuitenkin uudelleen, etenkin ääneen, luettuna vieläkin paremmalta, tuntuu vielä kauniimmalta.

Petri Tamminen: Miehen ikävä / Elämiä

  • Piiloutujan maasta pidin enemmän, mutta on näissäkin helmiä, mustempia tosin.

Kesää 2005

Märtä Tikkanen: Kaksi

  • Yritin ensin harjoittaa ruotsin kieltä, mutta kun vaihdoin suomeen, kirja kului päivässä. Ei vain suhdetta, vaan kulttuurihistoriaa. Minä olen syntynyt toisenlaiseen Suomeen, kuin missä nyt asun.

Mark Twain: Mikä on ihminen

  • Uskaltaakohan tätä sanoa? Minusta Mark sanoo melkein kaiken oleellisen, ainakin kaikken oleellisimmasta. Hämmentävä löytö.

Kevättä 2005

Petri Tamminen: Piiloutujan maa

  • Löysin helmen, kiitos Anton.
    Tämä liittyy nyt jotenkin saumattomasti mielessäni Anna Maria Mäen tuoreeseen teokseen Suljetun paikan lumo. Haluan lukea sen pian.

Guillevic: Riittejä

”Näytän sinulle
kaiken minkä voin
siitä mitä ilman sinua
en olisi nähnyt.”

Talvea 2005

Wislava Szymborska: Sata Szymborskaa
Wislava Szymborska: Ihmisiä sillalla

Klaus Weckroth: Minä ja se toinen (1994)

  • Yhtä hieno elämys kuin ”Mustavalkoista sosiaalipsykologiaa” 10 vuotta sitten. Kun joku ajattelee toisin, se on aina inspiroivaa, kun vielä osaa kirjoittaakin toisin, niin kokemus on vielä intensiivisempi. Ensimmäisiä ja parhaita luennoitsijoita yliopistourallani.

Kesää ja syksyä 2004

Pirita Juppi, Jukka Peltokoski & Miikka Pyykkönen: Liike-elämää
Kai Widell: Verdad y justicia – Totuus ja oikeus
Esa Konttinen & Jukka Peltokoski: Ympäristöprotestin neljäs aalto
Sanna Karlström: Taivaan mittakaava
Tuomas Nevanlinna: Antero joutuu luontoon
Erlend Loe: Supernaiivi
Daniel Quinn: Ismael
Peter Hoeg: Nainen ja apina
Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi
Joel Haahtela: Elena
Hannele Huovi: Gepardi katsoo peiliin. Faabeleita
Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi
Mikko Rimminen ja Kyösti Salokorpi: Hämärä luonto. Aamunkoista Yön tuhmaan lintuun {niiden käyttäytymisestä ja elämästä yleensä}
Saila Susiluoto: Siivekkäät ja hännäkkäät
Julio Cortzar: Tarinoita kronoopeista ja faameista

Petri Hautaniemi: Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa