Orankien levinneisyysalue kattoi aikoinaan lähes koko Kaakkois-Aasian, mutta nyt niitä on jäljellä vain Borneolla ja Sumatralla. Sumatranoranki on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, borneonoranki erittäin uhanalaiseksi. Orangit ovat huomattavan älykkäitä ja tunnemme niitä edelleen aivan liian vähän. Kaikki lajit ovat arvokkaita, mutta mielestäni orankien menettäminen olisi ihmisellekin äärimmäisen suuri tragedia.

Tässä osoitteessa opit orangeista lisää, ja voit myös auttaa: http://www.orangutan.org/

”Adoptio”-orankini on Yoris (myös kuvassa). Viime keväänä tapasin elämäni ensimmäiset elävät orangit. Näiden vankeudessa elävien persoonien kohtaaminen oli häkellyttävä kokemus. Eläintarhassa oleminen ei yleensäkään ole helppoa. Tuolla kertaa vierailu oli kuitenkin hämmentävyydessään raju. Orangit eivät todellakaan tuntuneet kuuluvan sinne, missä olivat. Ihmisapinan katse oli kokemus, johon ei ollut voinut valmistautua dokumenttien, kirjojen eikä muiden eläinten kanssa oleskelun avulla. Ihmisiä puolestaan tapaa nykyisin (onneksi) harvoin häkissä, joka kyllä muistutti enemmän akvaariota, tai siis terraariota.