Katu

Valokuvailu on minulle eräänlainen elämäntapa, vailla sen kummempaa osaamista. Se on osa arkista maailman – ja kauneuden kokemista. Minulle tärkeää etenkin siksi, että en osaa itse luoda mitään kaunista käsilläni, paitsi ruokaa. Voin sitten ikuistaa – ehkä myös ilmaista – sitä maailman kauneutta, jota ympärilläni ilmenee. Ulkomailla oleskellessani kuvaus saa toisenlaisen merkityksen. Se on tapa jäsentää uusia kokemuksia ja tavallaan kommentoida niitä myös muille näkyvällä tavalla.

Kännykkäkameroiden kehittyminen on tuonut kuvaamiseen uusia ulottuvuuksia. Samoin sosiaalinen media. Kun asuin Pekingissä, minulla oli sen verran heikko kännykkäkamera, että kuvasin sillä vähänlaisesti. Kiinan internet-politiikka rajoitti somen käyttöä, mikä entisestään vähensi intoa kännykkäkuvailuun, sillä kuvia ei useinkaan voinut jakaa saman tien. Kuvasin siis paljon digi-järjestelmäkameralla, jonka sain pian Kiinaan muutettuamme.

Tältä näytti Peking.

Suomessa järkkärillä kuvaaminen jälleen väheni. Hong Kongiin muutettuamme minua on harmittanut, että olen urautunut niin paljon kännykkäkameran käyttöön. Nykyinen kännykkäni, iPhone 5S, ottaa sangen hyviä peruskuvia, etenkin maisemakuvia. Heikkoudet tulevat kuitenkin esiin heti, kun pitäisi kuvata kauempana olevia yksityiskohtia, tai esimerkiksi eläimiä. Kissat ja koirat ovat olleet minulle aina mieluisia kuvauskohteita reissussa ollessani. Nyt olen havainnut, ettei niiden kuvaamisesta tule mitään, ellen ala jälleen kulkea kamera kaulassa. Lamma on eräänlainen kissa- ja koiraparatiisi, joten tähän on pakko ryhtyä.

Kyyhkyset Lammalla

Tällä viikolla, kiinalaisena uutena vuotena suuntasimme Macaoon. Kodin ulko-ovella lähtöä tehdessämme muistin kameran ja saman tien tajusin, että sen akku on aivan lopussa. Pitkin Macaon reissua kiukuttelin kameran puuttumista. Erityishallintoalue oli täynnä sellaisia herkullisia yksityiskohtia ja kaupunkirakenteen kerroksellisuutta, jotka ovat minulle erityisen mieluisia kuvauskohteita. Eläimiä ei sen sijaan näkynyt missään. Onneksi kehnohko pilvisen sadekuuroinen sää toimi lohdutuksena sille, ettei kuvista kuitenkaan olisi tullut kovin hyviä: pian tullaan uudelleen kuumemmalla kesäsäällä.

Macaon ja eläinten kuvia on siis tulossa. Vähän myöhemmin.

Hung Shing Yeh -ranta Lammalla.

Ihmiset ovat vaikeampi kysymys. Haluaisin kovasti kuvata ihmisiä. Ystäviä olen rohkaistunut kuvailemaan silloin tällöin, mutta kuvien julkaisemista rajoittavat ihmisten kamerakammot ja angstit. Ymmärrän niitä paremmin kuin hyvin. Olen itse aikoinaan ollut niin kamerakauhuinen, etten moneen vuoteen vapaaehtoisesti alistunut kuvattavaksi.

Haluaisin kuvata ihmiset juuri sellaisina, kuin he mielestäni ovat, kauneimmillaan. Valitettavasti kauneuden kokemukset eivät aina kohtaa. Meillä on kummat ahdistukset omasta ulkonäöstämme. Inhoamme kuvakulmia ja piirteitä, jotka muut näkevät kauniina.

Vielä vaikeampi kysymys on tuntemattomien ihmisten kuvaaminen. Etenkin kaukomailla. Kuvaan hyvin harvoin tuntemattomia ihmisiä ilman lupaa. Sitäkin harvemmin julkaisen tuntemattomista ihmisistä kuvia ilman lupaa. Ja äärimmäisen harvoin valitettavasti uskaltaudun kysymään ihmisiltä lupaa kuvaamiseen.

Huomaan usein miettiväni, että ihmiset varmaan kuvittelevat, etten kuvaa ihmisiä, koska olen kiinnostunut vain eläimistä. Se ei kuitenkaan ole syy. Päinvastoin. Olen kiinnostunut kaikista eläimistä, myös ihmisistä. Ja heistä moninaisine kulttuureineen. Olen vain ujo. Ihmisten kuvaaminen odottaa rohkaistumistani.

Vihreän syötävän paikallista paljoutta.