Matkailijaprofiilini – vastaus haasteeseen

Sain ensimmäisen blogihaasteeni reissausta ja ruokaa –blogilta. Vastaaminen on kestänyt, mutta tähän tuli nyt kuitenkin tartuttua, koska aihe on mieluinen: matkustaminen. Uuden vuoden aikaan pohdiskelin, että jos maailmassa ei olisi niin paljon parannettavaa, saattaisin hakeutua työskentelemään Lonely Planetin tai TimeOut-perheen kaltaiseen organisaatioon.

Kysymysten ohella haaste sisältää arvoituskuvan, jonka siis sijoitan tähän juttuni yhteyteen. Teidän lukijoiden pitäisi arvata, mistä matkakohteestani tämä kuva on otettu.

matka

Ja kuvan on tarkoitus kuvata jollain tavalla nimenomaan minua matkailijana. Reissausta ja ruokaa –blogin kuvan alkuperän jo luinkin, eli en enää käy sitä arvuuttelemaan.

Kysymykset ja vastaukseni

Pelottavin lentoyhtiö, jolla olet lentänyt: Lentopelko tuntuu usein liittyvän enemmän yleiseen elämäntilanteeseen kuin itse lentokokemukseen. Pienempänä en pelännyt lentämistä lainkaan, sittemmin aikuisena onnistuin kehittämään muutamaksi vuodeksi lentopelon, josta olen taas myöhemmin päässyt aika pitkälti eroon. Ehkä jonkinlainen lentopelon alku syntyi aikanaan Malevin lennolla Roomasta Budapestiin. Kone oli pieni ja sää kurja. Vieressämme istui nuorehko nainen, joka teki koko ajan ristinmerkkejä ja oli selvästi aika kauhuissaan. Mitään töyssyistä kyytiä kummempaa ei matkan aikana kuitenkaan tapahtunut. Pienissä koneissa äänet ovat voimakkaampia, mikä luo jotenkin hauraan ja uhkaavan vaikutelman, kun taas suurissa koneissa voi lähes unohtaa olevansa ilmassa.

Pari vuotta sitten lensin työmatkalla hurjassa talvimyrskyssä Brysselistä tai Amsterdamista Frankfurtiin, josta oli tarkoitus ottaa jatkolento Helsinkiin. Koko lentoliikenne oli aivan sekaisin ja koneemme jo alkujaan myöhässä. Kyyti oli melko pomppuista ja yhtäkkiä koneessa kuului kova pamaus. Hetken kuluttua kapteeni kuulutti, että koneeseen on iskenyt salama, mutta sen suurempaa vauriota ei syntynyt, joten matkaa jatketaan. Tuolla kertaa en kuitenkaan ollut juurikaan peloissani. Mutta Frankfurtin lentokenttä oli aivan sekaisin ja päädyin viettämään parin tunnin yön paikallisen huippuhotellin sviitissä, kun lentoyhtiöt olivat joutuneet ostamaan koko kaupungin hotellikapasiteetin täyteen majoittaessaan lennoiltaan myöhästyneitä ja lentojen perumisten takia jumiin jääneitä matkustajia ja tuo oli ainoa majoitus, joka minulle oli enää tarjolla. En enää edes ole varma tämän kokemuksen tarjonneesta lentoyhtiöstä, olisikohan ollut Lufthansa.

Kiinassa asuessa on tullut lennettyä oudommillakin lentoyhtiöillä. Tämän jälkeen niistä ei enää varmaan ole niin tarkka. Ja muutenkin toki toivon, että lentomatkailuni pysyy mahdollisimman pienenä.

Suosikkikaupunki/maa/paikka: Olen tässä asiassa aika jakautunut sielu. Minulla on tiettyjä todella klassisia kaupunki- ja maasuosikkeja, kuten Pariisi ja New York, ja Italia, joihin on ihana palata kerta toisensa jälkeen. Toisaalta haluaisin aina valita uuden ja mahdollisimman eksoottisen kohteen. Pidän sekä suurkaupungeista että sellaisesta junamatkailusta, jossa pysähdytään pienimpiin ja oudoimpiinkin paikkoihin. Asumisen myötä Kiina ja Chile ovat eri tavoin rakkaita kuin muut paikat. Ja noin yleisesti lämpimämpi on parempi kuin kylmempi. 🙂 Parhaimmillaan reissussa on sekä uusia ja outoja paikkoja ja kaupunkiseikkailua että rauhallisia hetkiä esteettisessä ympäristössä.

Kaukaisin tai syrjäisin maailman kolkka, jossa olet vieraillut: Suomesta katsottuna kaukaisin paikka, jossa olen käynyt, on Chilen Chiloen saari ja tarkemmin ottaen siellä sijaitseva kaupunki Ancud. Yleisesti ottaen syrjäisimmiltä kohteilta ovat tuntuneet Kiinan länsiosan Qinghain ja Xinjiangin maakuntien syrjäiset vuoristokylät.

Lempimatkaopas-sarjani: Erilaisten kokeilujen jälkeen olen aika jämähtänyt siihen, että tuore Lonely Planet on se teos, joka on reissussa oltava mukana. Sen sijaan matkaa suunniteltaessa minulla on oltava kuvallisia teoksia, joista pidän eniten Eyewitness-sarjasta. Jos suinkin laukkuun mahtuu (ja kohteesta on moinen julkaistu), niin otan myös Eyewitness-oppaan mukaani. Mikäli tiedossa on pidempi kaupunkireissu, niin Mondon matkaopas on oiva lisä, jos sellainen kohteesta löytyy.

Yksin vai porukassa? Olen opetellut matkustamaan yksin ja osaan nauttia siitäkin, mutta viime kesänä Etelä-Koreassa huomasin, että viikon kohdalla kyllä alkaa tulla ikävä säännöllistä juttuseuraa, jos ei ole siis esimerkiksi kieli- tai työreissulla, jossa luontevasti tapaa ihmisiä jatkuvasti. Yleisesti ottaen avomies on parasta matkaseuraa, sillä matkamieltymyksissämme on hyvin paljon samaa ja toisen outouksiinkin on jo tottunut. 😉 Äärimmäisen tutussa seurassa on rentoa matkustaa. Vaihteen vuoksi perheenkin kanssa on ollut hauska tehdä reissuja, mutta kaikille matkoilleni he eivät varmaan edes haluaisi mukaan… Kaveriporukassa on kiva tehdä välillä yksittäinen rajatun mittainen reissu, mutta pitkällä matkalla, jossa liikutaan paljon, on suuremman joukon mieltymysten sovittelu mielestäni aika tuskaista.

Pahin paikka saada mahapöpö? Pahaa pöpöä ei tietenkään halua saada paikassa, jonka lääkäripalveluihin ei vapaaehtoisesti haluaisi mennä. Ja pahinta on, jos on pakko siirtyä paikasta toiseen pöpön ollessa voimissaan, eli istua kulkuvälineessä mahatautisena. Venäjältä saatu norovirus iski aikanaan onneksi vasta juuri kotiovelle saapuessa. Sen pöpön kanssa en kyllä haluaisi olla missään kulkuvälineessä, vessattomasta bussista puhumattakaan.

Ensimmäinen kokemus kulttuurishokista: Mielestäni varsinainen kulttuurishokki voi iskeä vasta maassa pidempään oleskellessa, mutta en ole sitä kunnolla kokenut sen paremmin Chilessä kuin Kiinassakaan. Sen sijaan tiedän aika hyvin oman jaksamiseni ja sietämiseni rajat noin yleisemmällä tasolla ja suunnittelen matkanteon sen mukaan. Esimerkiksi jaettuja pesutiloja siedän vain hyvin lyhyissä pätkissä ja mieluiten jätän ne väliin kokonaan. Sen sijaan yleiset vessat, junassa nukkuminen ja monet muut vaatimattomuudet eivät juurikaan minua koettele.

Mistä ostaisit kakkosasunnon: En varmaan ostaisi mistään, koska kyllästyn niin helposti. Mutta olen vakavasti harkinnut vuokraperustaista pidempää oleskelua jossain Välimeren alueen pikkukaupungissa (jonne pääsisi junalla) lokakuun lopun ja huhtikuun välisenä aikana.

2 ajatusta artikkelista “Matkailijaprofiilini – vastaus haasteeseen

  1. reissausta ja ruokaa

    Nyt on kyllä vaikea arvata, mistä tämä olisi. Jotain mustia koissuja rannalla kirmailee. Olisiko Tyynenmeren rannalta jostain päin Chileä? Kiinasta tuo ei ehkä ole, siellä ei taida koirat hengata biitseillä? Tai sitten tämä on joistain Lounais-Suomesta ja koirat ovat tuttujasi 🙂

    Vastaa
  2. Salla

    Oikeastaan nuo mustat hahmot tuolla rannalla ovat ihmisiä, mutta taisi siellä pari koiraakin juoksennella. Kyseessä on ainoa kerta, kun täällä Kiinassa olen ollut meren rannalla. Paikka on siis Shanhaiguan, jossa Kiinan muuri päättyy mereen. Ja ajankohta viime syksy. 🙂

    Vastaa

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s