Vuoden 2022 aikana tuli kirjoitettua ja puhuttua paljon eläimistä taiteessa. Tämä on tieteiden ja taiteiden välisen Voiko eläintä kertoa? -hankkeemme ansiota. Olen kuitenkin jo siirtynyt työskentelemään omassa post doc -tutkimushankkeessani Kun ihminen lakkasi olemasta eläin. Eläin, eläimellisyys ja ihminen-eläin-ero sosiologiassa ja antropologiassa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan.

Mustekala-lehti julkaisi vuoden lopulla teemanumeron Eläin taiteessa ja eläin taiteilijana. Kirjoitin teemanumeroon artikkelin Eläimen vakavasti ottava taide näyttää mitä eläimen käsite peittää. Tahiti-journaalissa ilmestyi puolestaan vertaisarvioitu artikkelini Taide purkaa ihmistieteiden rakentamaa rajaa. Sosiologin katse eläintä esittävään taiteeseen.

AV-arkki järjesti iki-ihanassa elokuvateatteri Orionissa kiinnostavan lyhytelokuvanäytöksen Taidetta taiteen vuoksi: Ruumis mikro- ja makrokosmoksessa: kuolema. Näytöksen jälkeen olin mukana keskustelemassa eläinten kuoleman kuvauksesta taiteessa yhdessä taiteilija Milja Viidan ja taidehistorioitsija, dosentti, FT Roni Grenin (Turun yliopisto) kanssa. Keskusteluamme moderoi oivaltavilla kysymyksillään AV-arkin ohjelmakoordinaattori Tytti Rantanen. 

Keväällä pidin puheenvuoron Voiko-hankkeen Lajienvälisiä kohtaamisia -tapahtumassa Koneen Säätiön Lauttasaaren kartanolla 28.4.2022: Miten eläimet kohtaamme ja miten heitä kerromme. Tilaisuudessa myös katsoimme Voiko-hankkeessa valmistuneen Matilda Aaltosen ja Outimaija Hakalan videoteoksen Lajienvälisiä kohtaamisia. Tuon teoksen Joonatan Aaltosen tekemästä ääniraidasta on muodostunut todellinen koko vuotta teemoittava soundtrack mieleeni. Outimaija on myös kirjoittanut teoksesta Lähikuva-lehteen artikkelin Ei-inhimillisen kertomisesta videoteoksessa Lajienvälisiä kohtaamisia.

Kuva: Tuija Teiska – ”Tein sulle kodin” (mustepiirros, 2022) – Mustekalan Eläin taiteessa ja eläin taiteilijana -teemanumeron kuvitusta.