Aihearkisto: Salla

Podcasteja

Podcasteja ja radio-ohjelmia, joihin olen viime vuosien aikana päässyt juttelemaan itselleni rakkaista aiheista, on kertynyt aika liuta. Tässä valikoima:

Sami Keto: Enemmän kuin sapiens

”Salla Tuomivaara on sosiologi, joka on pitkään ajanut eläinten asiaa niin kaduilla kuin kabineteissa. Turun yliopiston postdoc-tutkijana hän tutkii sosiaalitieteiden eläinkuvan muotoutumista. Aihetta hän on käsitellyt jo väitöskirjassaan, ja siitä muokatussa teoksessaan Animals in the sociologies of Westermarck and Durkheim, kuten myös artikkelissaan Taide purkaa ihmistieteiden rakentamaa rajaa – Sosiologin katse eläintä esittävään taiteeseen (Tahiti-lehti, 2022).” https://open.spotify.com/episode/2nl7cqVKdLyhwoD6neHDc6

Lukupiiri Tulusto & Kylmälä

Laura Gustafssonin eläinoikeusromaani on älykästä feminististä chick litiä ja tuo uuden näkökulman rakkauteen

Laura Gustafssonin romaani Mikään ei todella katoa on kirja eläinaktivismista, turhautumisesta ja huolenpidosta. Se käsittelee myös ruumiillisuuden teemoja ja kertoo ihmisen ja muunlajisen eläimen kumppanuudesta. Ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja ja herkästi tunteita käsittelevä kirja vie lukupiiriläiset syvälle. Lukupiirissä vieraileva sosiologi, tietokirjailija ja eläinoikeusaktivisti Salla Tuomivaara toteaa, että vaikka eläinten oikeuksista on puhuttu kauan, tätä kirjaa ei olisi voitu kirjoittaa aikaisemmin, sillä se nostaa esiin uusia näkökulmia aiheeseen. Heli Kataiselle tärkeää Gustafssonin kirjassa oli se, miten romaani kyseenalaistaa tavat rakastaa. Heli löytää tarinasta myös modernin chick litin piirteitä. Annalle Gustafssonin romaani on melkein käänteentekevä: se vaikutti syvästi hänen eläinsuhteeseensa. https://areena.yle.fi/podcastit/1-66611729

Untame-podcast

Kausi 2, jakso 4. Inhimillinen ja eläimellinen tietäminen: ”Miten tiedämme muunlajisista eläimistä ja heidän tietämisestään? Mitä on inhimillinen ja eläimellinen tietäminen — ja mikä tätä tietoa ohjaa?” Ja vielä Verneri Pohjolan musiikki!

Tässä jaksossa pohdimme sitä, miten tiedämme muunlajisista eläimistä ja heidän tietämisestään. Miten ihmiseläinten ja muiden eläinten tietäminen eroaa – vai eroaako? Joidenkin ihmisryhmien käsitykset ja tietyistä intresseistä käsin tuotettu tutkimustieto muunlajisista ovat ohjanneet sitä, miten kohtelemme muunlajisia eläimiä. Mitä on inhimillinen ja eläimellinen tietäminen? Vieraanamme tässä jaksossa on yliopistotutkija Salla Tuomivaara.” https://www.podplay.com/fi-fi/podcasts/untame-podcast-1195975/episodes/kausi-2-jakso-4-inhimillinen-ja-elaimellinen-tietaminen-298762424

Vegaaneista tykkään

26. 90-luvun vegaanit

Minkälaista veganismi oli 1990-luvulla? Mikä ihmeen hikikiekko ja platta? Tämän jakson vieraat Salla, Jussi ja Jani kertovat haasteista ja onnistumisista, joita he ovat kohdanneet 30 vuoden vegaanimatkallaan.
https://podcasts.apple.com/fi/podcast/26-90-luvun-vegaanit/id1608322249?i=1000592870952

37. Suomen vegaaniaktivismin historia (Salla Tuomivaara)

Kirjailija ja postdoc-tutkija Salla Tuomivaara on ollut mukana vegaaniaktivismin skenessä 90-luvulta lähtien. Mitkä ovat olleet merkityksellisimmät tapahtumat ja liikkeet? Mitä mieltä Salla on ”kettutyttöjen” tempauksesta? Entä miksi vegaaniaktivismi on nykyään tempauksien sijasta reseptipainotteista? https://suomalaiset-podcastit.fi/podcast/vegaaneista-tykkaan-1/37-suomen-vegaaniaktivismin-historia-salla-tuomiva

40. Ketkä jarruttavat eläinoikeuksien edistämistä Suomessa (Salla Tuomivaara)

Postdoc-tutkija, kirjailija ja eläinoikeusaktivisti Salla Tuomivaara on seurannut eläinten oikeuksien kehitystä ja myös kehityksen jarruttamista 30 vuotta. Mitkä tahot haluavat ylläpitää status quota ja millä keinoin? Miksi Salla ei itse ole enää mukana tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa, jonka piti olla iso askel eläinten hyvinvoinnin kehityksessä. https://www.podplay.com/podcasts/vegaaneista-tykkaan-882890/episodes/40-ketka-jarruttavat-elainoikeuksien-edistamista-suomessa-salla-tuomivaara-140977156

Eläimiä ja ihmisiä – Sanna Hellström

Eläintarhat – eläintensuojelua vai viihdettä ihmisille?
Eläimiä ja ihmisiä-ohjelmassa keskustellaan eläintarhoista. Sanna Hellströmin vieraina ovat Korkeasaaren Ystävien puheenjohtaja ja eläintarhan tutkija Matti Nummelin, WWF:n suojeluasiantuntija Tanja Pirinen, jonka kanssa keskustelemme eläintarhojen ja suojelujärjestöjen roolista sekä tutkija Salla Tuomivaara, joka suhtautuu eläintarhoihin kriittisesti. https://areena.yle.fi/audio/1-50852030

Podcast Havuhattu & Elonkehä

Eläin (4/21)
”Tämän Havuhattu & Elonkehä -podcastin jakson teemana on eläin. Pohdimme vieraamme Salla Tuomivaaran kanssa eläinten hyödyntämisen etiikkaa. Keskustelemme siitä, millaisista eettisistä periaatteista käsin eläinoikeuskysymyksiä olisi syytä tarkastella, ja millä perusteilla pidämme joitain eläimiä suuremmassa arvossa kuin toisia.” https://soundcloud.com/havuhattu/havuhattu-elonkeha-elain-421

Podcast Markus Leikolan totuudet ja todellisuudet

Eläinten todellisuus on sama ja eri kuin ihmisten. Markus Leikolan kanssa ihmisten ja eläisten todellisuudesta keskustelee Salla Tuomivaara. https://areena.yle.fi/audio/1-61030773

Takakansi-podcast

Salla Tuomivaara – Elävien olentojen kohtaamisesta.
”Vieraanani oli tutkija Salla Tuomivaara, ja keskustelimme hänen 2019 ilmestyneen kirjansa Syötävät koirat ja sympaattiset siat teemoista, eli eläinten kohtaamisesta, ja mitä tarinoita kerromme itsellemme oikeuttaaksemme itsellemme tavat toimia eläinten kanssa.” https://soundcloud.com/takakansi-podcast/salla-tuomivaara-elavien-olentojen-kohtaamisesta

Radio Suomen Päivä: Kiinassa eläinten kaltoinkohtelu ei rajoitu vain ruokatoreihin

Koronapandemia on havahduttanut koko maailman kiinalaisten ruokatottumuksiin. Kiinan ruokatoreilla kelpaavat myytäviksi niin koirat, kissat kuin lepakot ja apinatkin. Aasiassa on muutakin länsimaisin silmin järkyttävää eläinten kohtelua, muun muassa sappikarhujen kohtelu tuntuu monesta järkyttävältä. Usein eläinsuojeluongelma on myös ruuan tuotannon ongelma, kuten COVID-19 on jälleen osoittanut. Haastateltavana on Kiinassa kolme vuotta vuosikymmenen alussa asunut eläinaktivisti, sosiologi ja tietokirjailija Salla Tuomivaara, joka kertoo aluksi millaisia paikkoja kiinalaiset ruokatorit oikein ovat. Haastattelijana on Heidi Laaksonen. https://areena.yle.fi/podcastit/1-50510360

Vuosikymmenen ilmastoteko

Eläinoikeuskeskustelun globaali kehittyminen
”Voidaan virheellisesti luulla että ihmiset ovat väkivaltaisempia niissä maissa jossa vielä nähdään mistä ruoka tulee.” Salla Tuomivaara on tutkinut eläinkysymyksiä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Kiinassa lihankaltaisilla tuotteilla on jopa tuhansien vuosien perinteet ja työmatkapyöräilijöille kaupataan aamuisin lämmintä soijamaitoa. Globaalissa tarkkailussa Suomi ei sittenkään ole erityisen edistyksellinen etupulpetin oppilas eläinoikeus- ja ilmastoasioissa. https://shows.acast.com/vegaanihaaste/episodes/elainoikeuskeskustelun-globaali-kehittyminen

Kettu katsoo takaisin – Eläinrepresentaatioista

Matilda Aaltosen ja äänisuunnittelija Markus Tapion yhteistyönä toteutettu audioessee, joka käsittelee eläinten kertomista. Sosiologi Salla Tuomivaaran sekä folkloristi ja kreikan kielen tutkija Liisa Kasken ajatukset yhdistyvät orgaanisen ja synteettisen rajapinnassa kehkeytyvään äänelliseen maisemaan, joka kutsuu tuntemaan ja viipyilemään. Miksi eläimet näyttäytyvät meille söpöinä otuksina, joiden katselu tuottaa mielihyvää? Voiko muita eläimiä edes kertoa ihmispositiosta käsin? Mitä voisimme kertoa tosin? Teos suositellaan kuunneltavaksi kuulokkeilla mukavassa asennossa. Tuotanto: Juha-Pekka Hotinen, Yle Radiogalleria https://areena.yle.fi/audio/1-50799628

Podcast-syksy on alkanut!

Tämä oli kiva podcast-keikka! Sain puhua aivan omimmista kysymyksistäni: ”Miten tiedämme muunlajisista eläimistä ja heidän tietämisestään? Mitä on inhimillinen ja eläimellinen tietäminen — ja mikä tätä tietoa ohjaa?” Ja vielä Verneri Pohjolan musiikki!

”4. Inhimillinen ja eläimellinen tietäminen

Tässä jaksossa pohdimme sitä, miten tiedämme muunlajisista eläimistä ja heidän tietämisestään. Miten ihmiseläinten ja muiden eläinten tietäminen eroaa – vai eroaako? Joidenkin ihmisryhmien käsitykset ja tietyistä intresseistä käsin tuotettu tutkimustieto muunlajisista ovat ohjanneet sitä, miten kohtelemme muunlajisia eläimiä. Mitä on inhimillinen ja eläimellinen tietäminen? Vieraanamme tässä jaksossa on yliopistotutkija Salla Tuomivaara.”

Kiitos Untame!

Uusimmassa Isossa numerossa eläinten toiseuttamisesta

Uusimmassa Isossa numerossa on Laura Rantasen taiten kirjoittama artikkeli eläinten toiseuttamisesta. Olen yksi juttuun haastatelluista Laura Gustafssonin ja Visa Kurjen ohella. Artikkelista on maistiainen tarjolla netisssä. Lehden voi ostaa kadulta tai tilata.

”Tutkijat ja aktivistit ehdottavat eläin-termistä luopumista ja muiden eläinten oikeuksien kirjaamista perustuslakiin.

Emo onnistuu liikahtamaan. Vastasyntynyt jää puoliksi hänen alleen. Emo nousee etujalkojensa varaan, ei voi auttaa… Kiljumista kestää kauan, ehkä koko yön, vuosikymmeniä, ikuisuuden. Syntyminen jatkuu, imetys, lasten menettäminen. Eläinlääkärin tai farmarin käsi vaginassa, paino selällä. Neljä viikkoa tiineytyshäkissä. Hetkellinen mahdollisuus liikkua vapaammin, kulkea eteen, kääntyä. Paluu porsitushäkkiin.

Näin kirjailija Laura Gustafsson kuvailee Mikään ei todella katoa -teoksessaan sikaäidin elämää eläinteollisuudessa. Kirja tekee näkyväksi myös toiseuttamisen sanastoa. Tiineytyshäkki. Porsitushäkki.”

”Tämä on ote jutusta, jonka voi lukea kokonaisuudessaan toukokuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata: https://www.isonumero.fi/tilaa/

Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.”

Monitieteinen tutkimus avaa uusia näkökulmia eläinten hyvinvointiin

Vieraskynä-tekstissäni Eläintieto-sivustolla käsittelen uuden monitieteisen eläintutkimuksen merkitystä eläinten hyvinvoinnille:

”1990-luvulta lähtien uusi monitieteinen eläintutkimuksen ala on kasvanut nopeasti. Uuden tutkimusalan ytimessä on yhteiskunta- ja kulttuuritieteellinen tutkimus. Mutta mitä hyötyä ihmistieteellisestä tutkimuksesta on eläinten hyvinvoinnille, esimerkiksi niille yli 80 miljoonalle tuotantoeläimelle, jotka Suomessa vuosittain teurastetaan? Sosiologi Salla Tuomivaara pohtii vieraskynäkirjoituksessaan uusien tutkimusalojen merkitystä eläinkäsityksemme muokkaajina.” 

https://www.elaintieto.fi/blogi/yhteiskunnallinen-elaintutkimus-ja-elainten-hyvinvointi/

Työpäiväkirja 24.8.2020

Vastaa

Tänään on kuulemma vanhan kansan mukaan syksyn ensimmäinen päivä, Perttelin päivä. Siltä se tuntuukin. Mutta kuten Facebookiin kirjoitin, etätyö mökiltä on ilo sadepäivänäkin. Katson, kun aurinkoinen järvenselkä muuttuu pimeäksi ja harmaaksi. Sade alkaa hakata mökin kattoa. Sateen jatkuessa näen järven toisella puolella taivaanrannan vaalenevan. Ensin se muuttuu vaaleansiniseksi. Sitten sinne nousevat valkoiset kumpupilvet. Saaremme päällä sade jatkuu yhä, mutta hiljenee. Kaminassa kohisee tuli.

Töihin keskittyminen on tänään ollut surkeaa, sillä Sdp:n puoluekokouspäätös, jossa puolue asettui kannattamaan turkistarhauskieltoa, sai aikaan tunnekuohun. Äänestystulos oli odottamattoman hyvä, vaikka päätöksen aikaansaamiseksi on kamppailtu ja kampanjoitu pitkään. Muutaman uutista seuranneen tunnin ajan minun oli julistettava ja jaettava iloani aiheesta ympäri sosiaalista mediaa, ennen kuin kykenin taas tekemään jotain varsinaisiin töihini liittyvää.

Töidenkin parissa aloitin muualta kuin oli varsinaisesti tarkoitus. Törmäsin artikkeliin Borders, Affects, and Effects: Doing Animal Studies in Chile (Tironi et al. 2017, Society & Animals, 1-20). Monitieteinen uusi eläintutkimus alkoi kehittyä pikkuhiljaa 1990-luvun aikana ja löysin itse tutkimusalueen 2000-luvun alussa. Chile on vanha vaihto-oppilaskotimaani ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun minulle tuli vastaan chileläistä eläintutkimusta käsittelevä tieteellinen artikkeli. Ylimääräisten kotimaiden – itselläni Chilen ja Kiinan – ollessa kyseessä asiat avautuvat aina kiinnostavampina kuin satunnaisten valtioiden kohdalla. Minun oli siis luettava artikkeli ennen mihinkään muuhun ryhtymistä.

Artikkeli perustuu vuonna 2016 järjestettyyn Chilen ensimmäiseen uuden monitieteisen eläintutkimuksen (human–animal studies, animal studies) tutkijatapaamiseen. Samoin kuin Suomessa ja niin monessa muussakin maassa, uudesta ihmistieteellisestä eläintutkimuksesta näyttävät ensimmäisinä kiinnostuneen etenkin sosiologit. Yhteiskunnallisia jännitteitä, liikkeitä ja arvoristiriitoja tutkivien sosiologien kiinnostus eläinkysymysten politisoitumista kohtaan ei yllätä. Sosiologia on kuitenkin ollut äärimmäisen ihmiskeskeinen tiede, jossa eläinten sosiaalista ja yhteiskunnallista merkitystä ei huomioitu vuosikymmeniin juuri lainkaan. Vallinneet ihmis- ja eläinkuvamme ovat kuitenkin tällä hetkellä monialaisen kyseenalaistamisen ja uudelleen tarkastelun kohteena. Toisiinsa kietoutuneet ihmis- ja eläinkäsityksemme ovat myös oman tutkimukseni keskiössä.

Kun kirjoitin sosiologista ja yhteiskuntatieteellistä eläintutkimusta käsittelevää graduani (Tuomivaara 2003), tutkimusalue oli edelleen siinä määrin uusi, että yritin lukea lähestulkoon kaiken alalta julkaistavan. Pian tämän jälkeen aloitin väitöskirjani tekemisen, jota jatkoin töiden kanssa vuorotellen vuoteen 2018 asti. Väitöskirjatyöni parissa uppouduin ennen kaikkea kahden varhaisvaiheen sosiologin, Edvard Westermarckin ja Émile Durkheimin tuotantoon. Nyt aloittaessani uutta tutkimushanketta 14 vuotta edellisen projektin aloittamisen jälkeen, olen havahtunut eläintutkimuksen kentän valtavaan kasvuun kuluneiden vuosien aikana. Enää ei ole mahdollista seurata edes kaikkia tietyltä eläintutkimuksen sektorilta tulevia julkaisuja.

Myös Suomessa ihmistieteellinen eläintutkimus on muuttunut muutaman ihmisen kiinnostuksen kohteesta laajaksi tutkimuskentäksi. Vuonna 2004 perustamamme pieni Yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen verkosto laajeni ja virallistui Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seuraksi. Suomessa toimii useita ihmistieteellisen ja monitieteellisen eläintutkimuksen tutkimushankkeita, joista itse työskentelen niin kutsutussa Voiko? –hankkeessa. Kriittiselle eläintutkimukselle on perustettu oma verkostonsa. Alalta on väitellyt useita tohtoreita.

Lukiessani chileläisten artikkelia mietin samalla omaa tutkimussuunnitelmaani ja alkavan tutkimukseni kohdistamista. Muiden tekemän työn kartoittaminen on tässä vaiheessa välttämätöntä kyetäkseni muotoilemaan omista tutkimuskysymyksistäni mahdollisimman mielekkäitä. Jatkan yhä edelleen jo gradun kirjoittamisen myötä muotoutuneen kysymyksen parissa: Miten kaikesta ihmisen sosiaalisesta toiminnasta ja yhteiskunnista kiinnostunut sosiologia päätyi sulkemaan silmänsä kaikkien muiden eläinlajien olemassaololta ja merkitykseltä useiden kymmenien, lähes sadan vuoden ajaksi?

Aloitin Kriittisen eläintutkimuksen verkoston puheenjohtajana

Tutkijakollegani, sosiologi Saara Kupsala on nimitetty eläinsuojeluasiamiehen virkaan. Kriittisen eläintutkimusverkoston perustajajäseniin kuuluva Kupsala luopui eläinsuojeluasiamiehen tehtävän itsenäisyyden ja riippumattomuuden takia verkoston hallituksen puheenjohtajan tehtävästä. Yhdistys piti ylimääräisen vuosikokouksen uuden puheenjohtajan valitsemiseksi 10.8.2020 ja tulin valituksi verkoston uudeksi puheenjohtajaksi. Kriittistä eläintutkimusta tarvitaan näinä zoonoosipandemian dominoimina aikoina enemmän kuin koskaan. Kannattaa seurata verkostoamme Facebookissa ja Twitterissä, sekä Eläimiksi-blogia!

Hallituksessa jatkavat aikaisemmin valitut Tiina Ollila (varapuheenjohtaja), Tarja Koskela (jäsensihteeri), Outimaija Hakala (sihteeri), Matilda Aaltonen (taloudenhoitaja), Sanna Karhu ja Maria Helena Saari. Yhdistykseen voit olla yhteydessä sähköpostitse info@elaimiksi.fi tai Facebook-sivun viestien kautta. Eläimiksi-verkkosivun toimitukselle voit laittaa viestiä osoitteeseen: toimitus@elaimiksi.fi. Yhdistyksen jäseneksi voi hakea verkkosivujen lomakkeen kautta: http://www.elaimiksi.fi/liity-jaseneksi/

My book by Palgrave: Animals in the Sociologies of Westermarck and Durkheim


“Tuomivaara’s analysis is thought-provoking and might change the canonical portrayal of these classics by providing a more diverse lens into the relationships of species. … This is indeed indispensable, as we are currently living in a climate crisis that affects the ecosystem and societies – of humans and other species – in equal manner.” (Lotta Hautamäki, Sosiologia, Issue 4, 2019)

https://www.palgrave.com/gp/book/9783030268626#reviews

Uusia tuulia

Tänään 1. heinäkuuta siirryin virallisesti tekemään tutkimustani Turun yliopistolle ja aloitin työt Koneen Säätiön rahoittamassa ”Voiko eläintä kertoa? Eläinten käsitteellistämisen haasteet tieteissä ja taiteissa” -tutkimushankkeessa post doc -tutkijana. Tutkimushanketta vetää filosofi Elisa Aaltola Turun yliopistosta. Muut rahoitetut työryhmän jäsenet ovat Outimaija Hakala ja Matilda Aaltonen. Outimaija Hakala on kuvataiteilija ja taidehistorioitsija, joka on aloittamassa väitöskirjan tekoa Aalto-yliopistossa, Matilda Aaltonen on vasta valmistunut tanssitaiteilija.

Yliopiston lisäksi minulle uusia ovat myös laitos ja tiedekunta. Sosiologi-yhteiskuntatieteilijäminä siirtyi yliopiston vaihdoksen myötä Humanistiseen tiedekuntaan Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokselle, vielä tarkemmin yleisen historian poppooseen. Oppiaine ilmoittaa ylpeästi yhdeksi kolmesta vahvuusalueestaan ympäristösuhteen ja ihmisten ja eläinten vuorovaikutuksen historian. Tämä painotus ja Turun yliopistolla yleisemminkin vahvistuva yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen tutkijajoukko vaikuttivat päätökseeni siirtyä jatkamaan tutkimustyötäni Turussa.

Entiseen tapaan asun muualla kuin yliopistokaupungissani, eli kotini sijaitsee edelleen Helsingissä. Ennen korona-aikoja ehdin vierailla yleisen historian entisessä kodissa, viehättävällä ja historiallisesti kiinnostavalla Sirkkalan kampuksella, mutta laitos on muuttanut kesän aikana uusiin tiloihin. Koronakriisin keskellä tapahtunut muutto on saanut aikaan sen, että en ole vielä kovin hyvin perillä siitä, missä jatkossa tulen Turussa viettämään aikaani. Joka tapauksessa uusi yliopisto ja uusi oma tutkimusyhteisö tuntuvat kiehtovilta ja virkistäviltä asioilta. Toivottavasti koronan aika väistyy mahdollisimman pian ja pystyn tutustumaan kunnolla turkulaiseen yliopistoelämään.

Linkkivinkkinä Turun yliopiston Eläintutkimusverkosto.

Kuvassa kesämökkihetki minun ja Viipurista peräisin olevan koirani Hudin yhteisessä lempipaikassa, rantakalliolla.

Kuka olen

Olen sosiologi, yhteiskuntatieteiden tohtori ja tietokirjailija. Väittelin sosiologian eläinkäsitysten historiasta keväällä 2018. Tällä hetkellä työskentelen tutkijana. Minulta on juuri ilmestynyt kirja Syötävät koirat ja sympaattiset siat – Eläinten kohtaamisesta. Vuonna 2019 ilmestyi myös väitöskirjaani pohjautuva englanninkielinen kirja Animals in the Sociologies of Westermarck and Durkheim Palgrave Macmillan -kustantamolta.

Asun Helsingissä, mutta kotini on ollut myös muun muassa Pekingissä, Iissä, Hongkongissa ja Tampereella. Synnyin Sotkamossa ja vaihto-oppilasvuoteni vietin aikanaan Chilen Lajassa. Lomilla matkustan mielelläni Kainuuseen, Lappiin, tai vielä paljon kauemmas, mutta mieluiten junalla. 

cropped-sallatuomivaara-4526-kukkaranta-web1.jpg

Olen työskennellyt aiemmin Animalian ja Luonto-Liiton toiminnanjohtajana. Tällä hetkellä vaikutan Animalian hallituksessa. Järjestötyön ohella pidän opettamisesta, puhumisesta ja kirjoittamisesta. Olen pitänyt yliopistossa etenkin yhteiskuntatieteelliseen eläintutkimukseen liittyviä luentoja ja kursseja.

Vuonna 2008 ilmestyi kirjoittamani kirja Mitä tehdä eläimille? (Vihreä lanka) ja kymmenen vuotta aiemmin yhdessä Joni Purmosen kanssa kirjoittamani Ulos häkeistä! (Tammi, 1998). Lisäksi olen kirjoittanut muun muassa teoksiin Eläimet yhteiskunnassa (toim. Aaltola & Keto), Linkolan ajamana (toim. Tere Vadén), Ympäristösosiologia (toim. Jarno Valkonen), Investigating Human/Animal Relations in Science, Culture and Work (toim. Tora Homberg) ja Ruohonjuurista elämänpuuksi – suomalainen vaihtoehtoliikehdintä (toim. Heima-Tirkkonen, Kallio-Tamminen, Selin). Olen myös toiminut esimerkiksi filosofisen aikakauslehden niin & näin kolumnistina ja Voima-lehden ruoka-aiheisen palstan pitäjänä lehden varhaisina vuosina. Asuessani Pekingissä kirjoitin Suomen Kuvalehden verkkosivuille Jäniksen vuosi –blogia, jossa tarkastelin elämää Kiinassa.

Vuodesta 1999 vuoteen 2004 työskentelin kansanedustaja Anni Sinnemäen avustajana. Olen toiminut myös Vihreiden eläintyöryhmän puheenjohtajana ja sihteerinä ja eläinjärjestöjen eurooppalaisen kattojärjestön Eurogroup for Animalsin hallituksessa. 1990-luvun puolessa välissä olin mukana perustamassa Oikeutta eläimille –järjestöä, Maan ystäviä ja Voima-lehteä. Tällä hetkellä arkeni jakaa ihmiskumppanin ohella Viipurin koirat ry:n kautta meille muuttanut Hudi-koira.

Näillä sivuilla olevat kuvat Salla Tuomivaarasta ovat Kukka Rannan ottamia, lukuunottamatta mustavalkoista bannerikuvaa, joka on Raisa Kyllikki Rannan ottama.

Museum of Nonhumanity book now available! / Epäihmisyyden museosta tehty kirja nyt ulkona!

Vastaa

Gustafsson&Haapojan Epäihmisyyden museosta on tehty kirja. Olen todella ylpeä, että saan olla esseelläni Empathy is part of our deepest nature mukana tässä upeassa projektissa. E-kirja on ladattavissa sivuilta ilmaiseksi.

I’m so proud to be part of this amazing project and its new book with my essay Empathy is part of our deepest nature. Museum of Nonhumanity book by Gustafsson&Haapoja is now available online!

https://punctumbooks.com/titles/museum-of-nonhumanity/

”Museum of Nonhumanity is the catalogue for a full-size touring museum that presents the history of the distinction between humans and animals, and the way that this artificial boundary has been used to oppress human and nonhuman beings over long historical periods. Throughout history, declaring a group to be nonhuman or subhuman has been an effective tool for justifying slavery, oppression, medical experimentation, genocide, and other forms of violence against those deemed “other.” Conversely, differentiating humans from other species has paved the way for the abuse of natural resources and other animals. Museum of Nonhumanity approaches animalization as a nexus that connects xenophobia, sexism, racism, transphobia, and the abuse of nature and other animals. The touring museum hosts lecture programs in which local civil rights and animal rights organizations, academics, artists, and activists propose paths to a more inclusive society through intersectional approaches. The museum also hosts a pop-up book shop and a vegan café. As a temporary, utopian institution, Museum of Nonhumanity stands as a monument to the call to make animalization history.

Museum of Nonhumanity is a project by Gustafsson&Haapoja, a collaboration between visual artist Terike Haapoja and author Laura Gustafsson. This long-term project focuses on the ethical and other problems that arise from the anthropocentric worldviews of Western modernism, and seeks to open paths for more inclusive notions of sociality. Their first project, The Museum of the History of Cattle, first exhibited in Helsinki in 2013, was published with punctum in 2015 as History According to Cattle. Gustafsson&Haapoja was awarded a Finnish State Media Art award in 2016 and a Kiila Prize for socially engaged art in 2013.”